Makasin hotellihuoneessani ja avasin silmät. Niitä kirveli. Nousin istuma-asentoon. "Heyy cutie! How are you?" Billin ääni sanoi.
"Hyvin nyt ku kuulin äänes", sanoin ja halasin Billiä. -Mitä tapahtu? kysyin. "S-sä pysähyit keskelle tietä. Kerkesit väistää autoo, mut sä kaaduit", Bill sano harmittuneesti.
"Mmm", nyökkäsin. Hetkeksi tuli inhottava hiljaisuus. "Bill...?" aloitin varovasti. -Is there really something between us? Do you wanna be with me...? sanoin ja käänsin itseni Billiin päin istumaan. "Jos... jos todella tahdot. Minun tunteeni on ainakin oikeet. Mutta... asut- asut Suomessa ja minä täällä Saksassa, olette vaan pari viikkoa, mitä sitten..." Bill sanoi ja keskeytin sen suudelmalla. "Olit kysymässä mitä sitten kun joudumme lähtemään? Vai?" sanoin ja painoin pääni alas. -Ei kannata miettiä sitä nyt. Oikeasti. Mä haluun olla sun kanssas ja, mä luulen, et kyl me viel keksitään mitä sitten parin viikon päästä, vakuuttelin ja purin huultani. En halunnut todellakaan alkaa itkemään. Silloin kun olen kahdestaan. Billin kanssa. Bill silmäili mua ja nosti mun päätä kädellään. "Are you crying?" Bill kysy ja tuli lähemmäs mun naamaa. Bill kosketti kädellään mun haavaa. "Onko se kipee?" Bill kysy ja kahto mua silmiin. "Onhan se, mut ei sun kosketukses satu. Niin paljon kun-" sanoin ja lopetin samantien. "Mh" Bill möhähti ja kiers kätensä mun ympärille. "Bill- tuutko mun keikalle?" kysyin. "I'll come" Bill sano ja haisteli mun hiuksia.



Heräsin aamulla tuhinaan. "Biii-lll" sanoin arovasti ja kutitin sen huulia sormellani. "Arrh. Tooom, stop that!" Bill mörisi ja avasi silmänsä. Naurahdin ja painoin suukon Billin otsalle. "Nukuitsä hyvin?" kysyin ja Bill nyökkäs. Vilkasin kelloo, se ei ollu ku vasta 11. "Fuck, mulla on keikka tänään", höpisin suomeks ja pongahdin ylös sängyltä. "What?" Bill sano. "Nothing important", sanoin ja syöksyin vessaan. Menin suihkuun ja pesin hiukset. Otin kylpytakin ja vedin sen päälleni. hyppelin matkalaukulleni ja otin tavarat ulos sieltä. Ainiin. "Bill missä mun vaatteet on?" sanoin ja kävelin makkariin. Bill oli laittamas farkkuja jalkaan. "Keittiössä" se sano ja laitto vyönsä kiinni.
Otin nekin vaatteet lattialle ja aloin yhdistelemään vaatteita. Mitä laittais. Bill tuli takaata ja osoitti mustia pillejä, räikyvän pinkkiä toppia, nahkarotsiani. "Danke schön." sanoin ja otin toiset vaatteet. Puin päälleni Mustat legginssit, mustan minihameen ja valkosen t-paidan. Otin kenkämatkalaukkuni ja otin sieltä mustat pienikorolliset kengät. Vedin ne jalkaani. "Bill. Where we meet? In my room at four o'clock?" kysyin ja otin laukkuni sängyltä. Tungin laukkuun puhelimen ja lompakon. Bill nyökkäsi vastaukseksi ja lähti samalla ovesta ulos. "Byee" huikkasin ja lösähdin sängylle. Sitten mä vasta tajusin. Mähän oon rakastunu Billiin. Ja joudun jättämään sen parin viikon päästä. Hemmetti, ajattelin ääneen ja puhelimeni pirahti soimaan.
"Michi moi!" Michin ääni kuulu.
"Moi", sanoin ja toivoin, ettei he olisi kuulleet mun tapaturmasta.
"Nähään kohta tossa aulassa, mä muuten ihmettelin minne sä oikeen katosit eilen" Michin ääni kuullosti pelokkaalta.
"Shoppailemassa vaan, sähän tiedät", sanoin ja naurahdin turhamaisesti. -Mutta joo, koht sitte, mä meikkaan. Moi" sanoin enkä odottanut vastausta vaan suljin luurin.


Kävelin ala-aulaan ja istahdin sohvalle. Katselin taskupeilistä vielä, ettei haavaa näkyisi. Ei näkynyt, täydellisesti peitossa.
"Moiiii J." Sid, eli Sindi sano ilosesti. "Mo" vastasin ja halasin siskoani. Michikin tuli halaukseen mukaan. Lähdin halauksen välistä pois ja etsin katseellani Tomppaa. "Tomppa ei tuu", kuulin Mattin sanovan takanani. -Se ei ole enää UnDeletessä. "Mitä?!" kiljahdin ja paiskasin laukkuni sohvaan. -Kuka meille sitten tuuraa? sanoin ja istuin itsekkin sohvalle. 'Paskat sen helvetin idiootin kans. Pilas meijän ekan ulkomaankeikan' ajattelin ja puristin hampaitani yhteen. "Me ajateltiin, että-" Matt kerkis sanoo ennen kun Michi sano sen suoremmin: "Sä soitat." "Excuse me?" katselin Michiä silmät pyöreinä. Se oli totta. Mun kysymys oli lähes turha. Mä oon käyny viis vuotta soittotunneilla. Miks en vois soittaa? Olenpa mä oikeesti hölmö!
"Nooh. kai mä sitten. Soitan" sanoin laitoin huulet pusuilmeeseen ja nyökkäsin katsellessani pöytää mun edessä. Me sovittiin mitä biisejä soitettaisiin. Siinä menikin monta tuntia. Katsahdin kelloa ja se oli jo viittä yli neljän. "Mun pitää käydä... tuolla noin", sanoin ja katsoin kysyvälä ilmeellä. "Jooh. Kuudelta taas tässä ja sit kans TASAN kuudelta" manageri sano ja mä lähin. Juoksin neljänteen kerrokseen ja katsahdin ovea. 'Missä Bill on?' ajattelin ja huokasin. Ehkä Bill ei muistanukkaan. Avasin mun oven ja löntystin sängylle. istahdin siihen ja heitin laukun ja avaimen lattialle. 'Ja tunteet on aidot..' Paskanmarjat ne mitään aitoja on. Huokasin todella raskaasti ja kaaduin makaamaan sänkyyn. mu poske pitkin vierähti pari kyyneltä.


"Mun kyyneleet valuu.
En tiedä mitä haluun.
Tahdon jättää,
tahdon löytää.
Mua yksin niin kylmää.
Sä tulit mun luokseni,
jään sulatit.
Mun silmät avasit,
todelliseen aikaan.


' Kun sanoin sulle moi,
sä vilkutit ja hymyilit.
Mutta nyt.
It feels like my heart is from hell!
You make me wanna scream!
Or kick your ass and feel,
how you really love, really love me... '


Sä lupasit mua opettaa,
rakastamaan,
jatkamaan,
elämää.
Mutta itse sen päätitkin päättää.
Susta tuli mulle jotain,
liian tärkeetä
ja nyt itken perässäs.

' Kun sanoin sulle moi,
sä vilkutit ja hymyilit.
Mutta nyt.
It feels like my heart is from hell!
You make me wanna scream!
Or kick your ass and feel,
how you really, really love me..' "

!Tässä on teille se viides osa. Tuli vähän lässynlässyn tarina... Mutta itse tyytyväinen. Jatkaa vai eikö jatkaa [tai jotain sinnepäin :)] KOMMATKAA! Jos ette ni en jatka :D se oli sitte lupaus! Seuraavaa osaa venatessa 3mppuuuux. !